|
 |
 |
 |
| Keskiviikkoaamuna lähdettiin
Lietukan kämpältä Juuasta Kolille. Joku sai
vielä saunarannasta palkintouistimella hauen,
mutta pian oltiinkin sitten jo Kolin maisemissa.
Vaikkojoelta onkin alle tunnin matka Kolille.
Mentiin Suomen ensimmäisellä kiskohissillä
Hotellin pihaan ja tutustuttiin juuri
valmistuneeseen Luontokeskus Ukkoon. Sitten
kiivettiin jyrkkiä portaita pitkin Ukko-Kolin
maisemia ihailemaan. Siellä muuten otettiin
videolle, kun laulettiin maakuntalauluja (Karjalaisten
laulu, Savolaisen laulu) ja esitettiin runoja
Kantelettaresta: Ennen kotimatkaa syötiin maukas lasagne-ateria Taidekahvila Kolin Ryynäsessä. Linja-autokuskimme soitteli siellä pianoa. Taitaapa hän tulla soittelemaan Kolille vielä toistamiseenkin, musiikkimiehiä kun on. Hennan kokemuksia: Olen Henna ja osaan soittaa Pianoa. Siksi sain kokeilla sitä Ukko- Kolin vuorilla. Se oli hauskaa, kun sävelet kaikuivat ilmassa ja oli niin hienot näköalat. Natalia kertoo: Me mentiin Ukko- Kolille. Ensin kaikki kapus ihan hulluina jyrkkiä kiviportaita ja laskivat niitä. Kaikilla oli sen jälkeen jalat muusia. No ylös kun päästiin, siellä oli ihanat näkymät: yhdessä paikassa oli vielä lunta, edessä oli kallio ja iso metsä. Ope sano, et nyt lauletaan maakuntalauluja. Se meni ihan hyvin, mut pitiköhän läheiset asukkaat siitä kun me koilotettiin? Sitten Henna soitti sähköuruilla, se oli kaunista. Kaikki lähtivät jo alas, paitsi minä ja Jossu. Opella oli välähtäny ihan hyvä idea, et mä ja Johanna luettais jotain kanteletar- runoja. Sit meille puettiin hupsut vaatteet ja me luettiin ne runot sen seurauksena, että me ei keretty bussiin. Se lohdutti, et opekaan ei kerenny. Ihan kivaa oli kuitenkin mennä ohjaajan autolla. Loppu hyvin, kaikki hyvin, kun päästiin istumaan lasagnen ääreen. |