Vaikkojoen taimen- ja harjuskantoja
elvytetään EU-varoin ja talkoovoimin

Teksti ja kuvat: Kari Pasanen

Mikä on perhokalastuksen neljäs ulottuvuus? Miksi jo parikymmentä vuotta sitten entisöidyn koskireitin parhaimmat poikasalueet löytyvät peratuista, entisöimättömistä koskista? Vaikkojoen lähiseudun perhokalastajat ideoivat EU-rahoitteisen Vaikko2005- hankkeen, joka käynnistyi viime kesänä. Tulokset ovat olleet rohkaisevia, joten vireää toimintaa on tiedossa jatkossakin. Vaikkojoesta on mahdollista kehittyä erämainen luontaisiin taimen- ja harjuskantoihin perustuva huippukohde, vaikkakin kalastusmatkailun kehittämisessä hyödynnetään alkuvaiheessa perhokalastusharrastuksen neljättä ulottuvuutta. Hanketta voi seurata netistä osoitteessa www.opaasi.fi/mvisio/vaikko

Uittoväylästä melontareitti
Savon ja Karjalan rajamailla virtaavalla Vaikkojoella sivupuroineen on ollut sama taimenen kannalta kohtalokas metsätaloudellinen historia kuin kaikilla virtavesillämme itään laskevia ja tunturialueen jokia lukuun ottamatta. Vaikkojoella uiton historia on paradoksaalinen. Puuta uitettiin valtavat määrät jo vuosisadan alkupuolelta lähtien, mutta 1950-luvun lopulla tehdyn koneellisen perkauksen jälkeen uitettiin vain kerran. Puutavaran kuljetus siirtyi rekoille, mutta vuorossa oli taimenen kannalta seuraava kohtalokas vaihe: massiivinen soiden ojitus.

Kun Vaikkojoelle sitten 1970-luvun lopulla ilmestyi kaivinkone entisöimään koskia "lähes luonnontilaan", ei taimenen luontaisen elinkierron edellytyksiä osattu ottaa huomioon. Vaikkojoesta kyllä kehittyi suosittu melontareitti, mutta taimenen kutusoraikot jäi tekemättä tai jopa peittyivät kivettäessä jokea uudelleen. Jos joen profiilista olisi tehty jonkin verran luonnonmukaisempi, olisi siitä alivirtaamakausina hyötynyt sekä taimen ja meloja. Sivupurojen- ja uomien merkityksestä poikastuotannolle ei liene ollut aavistustakaan.

Entisöinnin jälkeen Vaikkojoesta on kehittynyt melko suosittu melonta- ja virkistyskalastuskohde. Veden laatu on melko hyvä (PH 6-7). Taimen ja harjus lisääntyvätkin paikoin luontaisesti, mutta kalastuspaineen vuoksi pyyntikokoista kalaa istutetaan toistatuhatta kiloa kesässä. Viime kesänä istutuspolitiikassa palattiin kirjolohikauden jälkeen takavuosien malliin eli koko jokiosuudelle istutaan myös taimenta. Vaikolta saadaan kolmenlaista taimenta: poikasistutuksista tai luontaisesti syntynyttä järvivaelluksella käynyttä kirkasta kalaa, paikalliseksi jokitaimeneksi jäänyttä sekä pyyntikokoisena istutettua taimenta. Viime keväällä taimenia saatiin parhaiten sumariajasta juhannukselle, minkä jälkeen vesi laski todella alas. Harjusta on paikoitellen hyvinkin, suurimmat ovat kasvaneet jo liki kiloisiksi. Lisääntymistä on todettu ainakin Pielisenpitkäkoskessa. Haukikanta joessa on voimakas ja kalamiehiä kehotetaankin kulkiessaan vähentämään etenkin koskien välisten lyhyiden suvantojen haukikantaa.

Poikasia on istutettu pieniä määriä silloin tällöin (taimen, harjus, järvilohi). Kaavin puolella Vaikkojoen seudulle on keskittynyt melkoisesti matkailupalveluja (rantamökkejä, koskenlaskuretkiä yms.). Vaikka Juuan puoli onkin erämaisempaa ja rauhallisempaa on majoitusta sielläkin kohtalaisesti tarjolla (tulevaisuudessa myös esim. Stora Enson tontteja). Vaikkojokeen ja matkailutarjontaan voi tutustua viime vuonna valmistuneen Kaavin LuontomatkailuCD:n avulla, jonka verkkoversioon voi tutustua osoitteessa: www.kaavi.fi/vaikko.

Vaikko2005- hanke käynnistyi
EU-rahoitteisen luontomatkailurompun siivittämänä vahvistui kalamiesten kesken näkemys uuden EU-hankkeen kohteesta: luontaisesti lisääntyvien taimen- ja harjuskantojen elvyttäminen! Ideasta keskusteltiin perhomiesten ja matkailuyrittäjien kesken. Muutaman palaverin jälkeen hankkeelle saatiin saateenvarjoksi ja hakijaksi takavuosina perustettu Vaikkosäätiö, jossa vaikuttaa mm. matkailuväkeä, Kaavin kunta, Stora Enso Oyj ja Kuopion yliopisto. Koillis-Savon LEADER rahoitti keväällä 1999 pienen Vaikon visiot -suunnitteluhankkeen, jossa hahmoteltiin tavoiteet ja keinot isommalle hankkeelle ja luotiin sidosryhmäverkostoa yms. Koillis-Savon puolelta saatiin EU-rahoituspäätös alkukesästä ja Vaikko2005- hanke pääsi käyntiin heinäkuun puolivälissä, milloin järjestettiin ensimmäiset taimenen poikasalueiden talkookunnostusillat.

Taimenen ja harjuksen elinkiertojen elvyttäminen ei istu lyhyiden projektien sapluunoihin. Vaikko2005-hankkeen nimikin jo viittaa siihen, että tavoitteet on asetettu 5-10 vuoden päähän, vaikka rahoitusta haettiinkin kaksivuotiselle hankkeelle. EU-rahojen jakajien pahin ongelmahan on hankkeiden työpaikka ym. tavoitteiden arviointi. Hankkeen pitkän aikavälin vaikutuksia perusteltiin Vaikkojoen imagon ja kalastusmatkailun kestävän pohjan luomisella, emme luvanneet mitään pikaisia työpaikkoja kalastusohjelmapalveluyrittäjien ryntäystä Vaikolle tms.

Vaikkojoki on siis monipuolisuudellaan ja erämaisuudellaan vetovoimainen kalastusmatkailukohde, jonka taimen ja harjuskantaan panostaminen on pitkällä aikavälillä järkevää niin ekologisesti kuin kalastusmatkailun kehittämisenkin kannalta. Se vaatii kaikilta sidosryhmiltä halua katsoa pitkän aikavälin tavoitteita ja niiden saavuttamisesta koko seudulle koituvia hyötyjä. Matkailun kannalta oleellinen hyöty olisi kesäsesongin pidentyminen molemmista päistään. Hyvät taimenjoet vetävät kalamiehiä kyllä myös talvisaikaan, mutta alkukesän ja syksyn käyttöasteisiin taimen- ja harjuskannan selvällä elpymisellä olisi varmaankin vaikutusta.

Vaikko2005- hankkeen kokonaisbudjetti on 250 000 mk, josta 100 000 mk:n osuus Vaara-Karjan LEADER:ltä ei ole vielä varmistunut. Omarahoitus (50 000 mk) kertyy pääosin talkookunnostuksista, mutta rahallista tukeakin kerätään lähinnä yrityksiltä. Kesällä 1999 toiminta lähti jo lupaavasti käyntiin, kun kalamiehet Kaavilta, Juankoskelta, Juuasta, Outokummusta, Liperistä ja Joensuusta kaivoivat kutusorakoita esiin ja kunnostivat poikasalueita yli 400 talkootunnin verran.

Talkookunnostukset ja poikasistutukset
Kunnostustalkoissa keskitytään pääuoman koskien sivuomiin ja reuna-alueisiin (esim. Pielisenpitkä, Myllykoski, Kantosaarenkoski) sekä jatkossa myös potentiaalisiin sivupuroihin. Pääuoman merkitys poikastuotannolle ei ehkä olekaan niin ratkaiseva kuin pienvesien, jotka on helppo kunnostaa tuottaviksi kutu- ja poikasalueiksi. Näin ei melonnan suhteenkaan tule ristiriitaa. Toisaalta pääuomassa voitaisiin haluttaessa korjata rännimäisyyden vaikutuksia niin, että vähän veden aikaan melontakin olisi mielekkäämpää.

Kesän 1999 kokemukset olivat todella rohkaisevia ja onneksemme veden vähyys helpotti paikkojen tutkimista ja kunnostuksia. Kutusoraikkojen vähyys on mitä ilmeisimmin ratkaiseva luontaisen lisääntymisen vähyyden selittäjä. Tähän päätelmään on tultu tutkittaessa poikastiheyksiä niin sähköllä kuin perhollakin. Parhaiden poikastiheyksien selittäjäksi löytyi kelvollinen soraikko, kun taas tyhjien paikkojen soraikot olivat joko valuneet suvantoon, kuivilla reunoilla tai pohjakivikon alla helposti esiin kaivettavissa. Muutamissa paikoissa pohjalla oleva sora oli liian hiekkaista.

Kesällä 2000 talkoita on tarkoitus jatkaa sekä ulottaa myös sivupuroihin (mm. Louhijoki). Kutusorakoita kunnostetaan ja levitetään paikoin uutta soraa (Rannat pääosin omistava Stora Enso on jo antanut luvan soran vientiin). Jatkossa on myös tärkeää valistaa kalastusmatkailijoita ja paikallisia kalastajia alamitoista, mato- onginnasta jne. Verkkokalastuksen tulevaisuus on herättänyt pelkoja ja ennakkoluuloja. Toivottavasti verkkokalastajien maltti riittää kohdistamaan kalastus taimenen kannalta järkevästi haukeen, eikä laitonta vaellusteiden tukkimista ilmene. EU-varoin istutettujen vaelluspoikasten tehopyynti jokisuista verkoilla on varma keino saattaa seudun muukin EU-rahoitteinen kehittäminen kyseenalaiseksi.

Vaikkojoelle on istutettu alkukesästä -99 50 000 kpl vastakuoriutuneita taimenenpoikasia sekä 6000 kpl järvilohenpoikasia. Syksyllä 1999 istetaan pieni erä harjuksen poikasia sekä yli 20 000 mk:n edestä eri- ikäisiä taimenenpoikasia. Ensi vuodeksi on suunnitteilla mittavat poikasistutukset vastakuoriutuneilla taimenilla ja yksikesäisillä harjuksilla. Poikasistutuksia on jatkettava myös kaksivuotisen hankkeen jälkeen ja rahoituskeinoja onkin jo valmisteltu.

Talkookunnostuksista harrastus ja matkailuelämys
Perhokalastajille avautuu Vaikkojoella nyt harrastuksen neljäs ulottuvuus. Saalis (1) ja varsinkaan sen määrä ei ole tällöin etusijalla. Joen tarjoamien ravintoeliöiden (erit. hyöteisfaunan) tutkimisen (2) ja sopivien perhojen sitomisen (3) rinnalle nousee taimenen elinkierron tutkiminen ja edistäminen (4). Moni perhomies koki kunnostustalkoissa homman yhtä mielenkiintoiseksi kuin kalastus ja näki mielessään tulevaisuuden nousutaimenet kaivamassa kutukuoppaa kunnostetulle soraikolle.

Perhomiesten uskoa joen potentiaaliin lisää vielä omat kokemukset. Esimerkiksi sähkökalastuksessa melko heikkotuottoiseksi leimatun entisöimättömän kosken niskalta saatiin tunnissa kosketus kymmenkuntaan taimenenpoikaseen, liki kiloinen joessa syntynyt pullea taimen (takaisin laskettu 40-senttinen) sekä yksi perukkeelle liian riski kala.Vähävetisen kesän voittopuoli on siinä, että edellämainitulle löytyy helposti selitys - toimiva kutusoraikko ja paljon potentiaalista soraa kosken alaosassa huuhtoutuneena suvantoon tai kivien alla.

Kalastusseuroja- ja kerhoja haastetaankin mukaan toimintaan opettamaan nuorille ja aloittelijoille uutta kalastuskulttuuria, jolle on ilmeinen tilaus ja nostettakin. Näyttää nimittäin siltä, että lukuisien pienvesien taimenkantojen elvyttämisessä ja onnistumisen seurannassa kalastajien harrastus- ja talkootoiminta nousee ratkaisevaan rooliin. Esimerkiksi Joensuun Perhokalastajat ovat sitoutuneet ja yhteistyöhön Vaikkojoella. Ensi vuodeksi suunnitellaan erilaisia kursseja, tapahtumia, leirikouluja, talkooleirejä yms.

Parhaillaan on menossa kalakysely (myös netissä) Vaikkojoen kalastusmatkailun ja tapahtumien kehittämiseksi, mutta jo koeluontoinen haukikisa eräässä suvannossa osoitti lähiseudun kalamiesten - ja naisten olevan kiinnostuneita Vaikkojoen kalakannan kehittämisestä. Haukea pahempi poikasten verottaja voi kuitenkin olla minkki, jonka pyynnin tehostamiseksi on myös tarkoitus käyttää hankevaroja.

Vaikkojoen Rakkinekosken leirialue sopii erinomaisesti esimerkiksi kalastus- ja vesiretkeilypainotteisen leirikoulun tukikohdaksi eikä matkailuyrittäjien palvelutkaan kovin kaukana ole. Ensi kesänä Vaikko2005- hanke pyrkiikin yhteistyöhön myös leirikoulujen ja paikallisten koulujen kanssa. Ajatuksena on tarjota myös kalastusmatkailijoille ohjelmapalvelua, jossa kalastuksen ohella tutustutaan ja osallistutaan talkookunnostuksiin.


VAIKKOJOKI-INFO
Vaikkojoen virkityskalastuslupa kattaa noin 60 kilometrin matkan valjastamattoman jokireitin Juuan Vaikkojärvestä Kaavin Sivinvirralle, mistä joki laskee Saarijärven ja Kaavinjärven kautta Rikkaveteen ja Juojärveen. Reitillä on nelisenkymmentä koskea, joiden yhteispituus on yli 7 km. Vaikko on yksi Savon Kärkiapajista (www.opaasi.fi/mvisio/apajat).

Saaliskalat: kirjolohi, taimen, harjus, hauki, säyne
Kalastusluvat: 24 h/40 mk, 48 h/70 mk, 7 vrk/150 mk, kausi/350 mk

Jokialueella: Jokelan maatilamatkailu (017)675 234. Kaavin Lomakeskus (017)675 333. Kärenkosken Loma- asunnot (017)675 258. Mäntyjärven Lohi (017)676 322. Arto Nevalainen, yläjuoksulla Kajoossa (013)476 088. Niinivaarassa Kaarlo Leppänen (017)677 143 ja Olavi Räsänen, (017)677 169. Vaikon Loma ja Lohi (017)675 317. Vaikon Ohjelmapalvelut (017)675 316.

Muut: Kortteisen Kyläkauppa (017)675 205. Kaavi kk: Matkahuolto (017)580 8160. Kajoo: Kyläkauppa (013)476 002. Juuka: Erä-Jussi (013)472 300. Juankoski: Sepon Urheilu & Patruuna (017)612 050

Majoitus- ym. matkailupalveluja on eniten Kaavin puolella (www.kaavi.fi/vaikko), mutta myös Juuan
Timanttikylät- hanke (013-476 008) virittelee matkailukuvioita.

Internet-osoitteita:
Kaavin Luontomatkailu CD: www.kaavi.fi/vaikko
Vaikko2005-hankkeen sivut : www.opaasi.fi/mvisio/vaikko
Timanttikylät: oyk.pkky.fi/~timanttikylat/

pk1.jpg:

Erämainen Vaikkojoki on ihanteellinen perhokalastuskohde, missä parasta perhokalastusaikaa on alkukesä juhannukseen asti sekä alkusyksy ennen syysrauhoitusta.

pk2.jpg ja pk3.jpg:
Paikoin on sähkökalastuksessa ja perhollakin todettu varmuudella taimenen luontaisen lisääntymisen onnistuvan.

pk4.jpg:

Ehkä parhaiten poikastuotantoa voidaan parantaa paljastamalla ja seulomalla pohjakivikon alla monin paikoin olevaa soraa. Sopivaa poikasaluetta on kyllä riittävästi suuriakin poikasmääriä varten.

pk5.jpg:
Myllykosken monihaarainen sivuoma on erittäin hyvää poikasaluetta. Talkoissa kunnostettiin sivupuroa sekä aukastiin selkeä nousureitti taimenelle.